Tuoreimmat viestit1
Yleistä höpinää / Vs: Suomen tila II
« Uusin viesti kirjoittanut Oili Harjula Joulukuu 27, 2018, 09:30:58 ap »Pudotus
Joulu osoitti taas sen että kulutus on in; se kiinnostaa ihmisiä ennemmän kuin mikään muu. Näimme kitenkin myös sen, että aivan kaikki eivät voi kuluttaa, sillä ruokajonotkin yhteiskunnassamme vaan suurenevat. Tällä ruokajono-porukalla ei ole asiaa edes alennusmyynteihin jotka ovat alkaneet heti Joulun mentyä. Alennusmyynneissä vaan käyvät ne samat jotka ovat voineet turvata ylellisen Joulunsa kaikkine tavaroineen ja herkkukoreineen. Yksi ryhmä on aivan ulkopuolella kaiken. Tälle ryhmälle on kuitenkin kiitettävästi alettu toteuttamaan isompaa ruokajakelysysteemiä, joka varmaan on se asia, joka jatkossa turvaa mm. sen että edes leipää saa joka päivä, ja ehkä jopa jotain särvintä siihen, ja kodeissa ei enää koeta niin suurta ahdistusta mm. siitä että ruokaa ei olisi. Ehkä suurempi systemaattinen ruoanjakelusysteemi on se keino, millä voidaan turvata 'hylättyjen' jokapäiväinen ruoka.
Poliitikot myös ovat alkaneet hehkuttaa tulevien vaalien kampanjoitaan, joissa kaikille luvataan maat ja taivaat kun vaan sitten äänestetään. Totuus on että suuret voivat vaan luvata, mutta ei toteuttaa, sillä saadakseen pidettyä vallan, on vaan pidetävä huoli, että vauraat äänestävät, ja heille mm. veronkorotuksia ei voida tehdä. Kuitenkin veroista pitäsi olla varaa huolehtia mm. ruokajonoporukoista, mutta sehän ei toteudu koskaan. Toimmeentulotukea ei ole varaa korottaa, muutoin menee valta, ja se ei suuria kiinnosta tietenkään. Siispä tullaan siihen, että eihän me tarvita enää 200 edustajaa huolehtimaan taloudelisesta tasapainosta kaikille, koska ei voida korottaa enää verojakaan.
Suomen eduskunnan on alettava viipymättä luomaan toimia millä kansanedustajien määrä avustajineen voidaan tipauttaa paljon paljon pienemmämksi. Tästä pudotuksesta jää myös valtavasti rahaa huolehtimaan mm. ruokajonoporukoiden toimeentulosta, eikä kaikkea siis tarvitse kerätä kerjäämällä alentuvasti. Eli meillä on vaan mahdolisuuksia toteuttaa tasapainoinen kehitys jatkossa koskemaan kaikkia yhteiskunnan kansalaisia koskevaksi hyväksi. Kuka voi tämmöistä vastustaa?
Tarvitsemme Muutosta.
Joulu osoitti taas sen että kulutus on in; se kiinnostaa ihmisiä ennemmän kuin mikään muu. Näimme kitenkin myös sen, että aivan kaikki eivät voi kuluttaa, sillä ruokajonotkin yhteiskunnassamme vaan suurenevat. Tällä ruokajono-porukalla ei ole asiaa edes alennusmyynteihin jotka ovat alkaneet heti Joulun mentyä. Alennusmyynneissä vaan käyvät ne samat jotka ovat voineet turvata ylellisen Joulunsa kaikkine tavaroineen ja herkkukoreineen. Yksi ryhmä on aivan ulkopuolella kaiken. Tälle ryhmälle on kuitenkin kiitettävästi alettu toteuttamaan isompaa ruokajakelysysteemiä, joka varmaan on se asia, joka jatkossa turvaa mm. sen että edes leipää saa joka päivä, ja ehkä jopa jotain särvintä siihen, ja kodeissa ei enää koeta niin suurta ahdistusta mm. siitä että ruokaa ei olisi. Ehkä suurempi systemaattinen ruoanjakelusysteemi on se keino, millä voidaan turvata 'hylättyjen' jokapäiväinen ruoka.
Poliitikot myös ovat alkaneet hehkuttaa tulevien vaalien kampanjoitaan, joissa kaikille luvataan maat ja taivaat kun vaan sitten äänestetään. Totuus on että suuret voivat vaan luvata, mutta ei toteuttaa, sillä saadakseen pidettyä vallan, on vaan pidetävä huoli, että vauraat äänestävät, ja heille mm. veronkorotuksia ei voida tehdä. Kuitenkin veroista pitäsi olla varaa huolehtia mm. ruokajonoporukoista, mutta sehän ei toteudu koskaan. Toimmeentulotukea ei ole varaa korottaa, muutoin menee valta, ja se ei suuria kiinnosta tietenkään. Siispä tullaan siihen, että eihän me tarvita enää 200 edustajaa huolehtimaan taloudelisesta tasapainosta kaikille, koska ei voida korottaa enää verojakaan.
Suomen eduskunnan on alettava viipymättä luomaan toimia millä kansanedustajien määrä avustajineen voidaan tipauttaa paljon paljon pienemmämksi. Tästä pudotuksesta jää myös valtavasti rahaa huolehtimaan mm. ruokajonoporukoiden toimeentulosta, eikä kaikkea siis tarvitse kerätä kerjäämällä alentuvasti. Eli meillä on vaan mahdolisuuksia toteuttaa tasapainoinen kehitys jatkossa koskemaan kaikkia yhteiskunnan kansalaisia koskevaksi hyväksi. Kuka voi tämmöistä vastustaa?
Tarvitsemme Muutosta.
Viikkoja olen pohtinut miten voisin suoriutua sairalajakson laskusta sitä mitenkään edelleenkään ratkaisematta, koska tuloni jäävät sen verran pieniksi, etten todellakaan voi maksella mitään ylimääräistä. Mutta jos lähden tuonne KELAan esittämään laskuja tapahtuu seuraavaa: Ensinnäkin KELA katsoo tuloni, ja sitten he katsovat myös asumistukeni määrää, joka lasketan TULOKSI; ja ylittyy reippaasti tulot. Eikä tässä kaikki. Asunnon vakuusmaksu jonka olen maksanut vuokratessani asunnon, katsotaan minulle OMAISUUDEKSI, joka viimeistään sulkee pois kaikki tuet KELAsta. Siis KELA ei auta minua aikä muita kaltasiani. Kuka on tässä auttaja? Ei ole ketään.